Syksyllä hiostaa.

..Nimittäin aivoista. Tiedätkö sinäkin tunteen, kun tahdot repiä napit auki, ja kirjaimellisesti tuulettaa aivojasi? Kun holotna alkaa käydä, pitää sitten muistaa että lapasten on hyvä olla oikeissa käissä, ettei mene juoponnappiin.

Tänään olisin mennyt poimimaan piristäviä tyrnejä ystäväni kanssa, mutta siellä sataa ja myrskyää hieman liikaa.

Some badass bubblegum nomsters!!!!

Kuten tiedätte, en ole ollut viimeaikoina kovinkaan jaksavainen, saati sitten vitaali.

Tänään päätin, että herätän sisäisen supersankarittareni henkiin, ja olen voittaja.

Kyllä. Voittajaksi päästään päättämällä niin.

Tänään taistelen mässytysneuroosiani vastaan, joka estää minua toimimasta arjessa normaalisti.

Minkälainen on sinun sisäinen supersankarisi?

Minäkö siellä?

Viime päivinä krisu on ollut hieman väsynyt ja itsensä hukannut. Väsypeikko oli niin pahaenteinen,  että raajojen saaminen sängynlaitojen tällepuolen on ollut kovan työn alla. Onneksi on hyviä ystäviä. Toinen toimi tulkkina ihmisten välillä ja kannusti ylös, ulos ja hoitolavierailulle, toinen taas toimi piipaakuskina. Kolmas, krisun mies, lähti töistä aiemmin seuraksi päivystykseen. Lisäksi hän  jäi vahtimaan krisua seuraavaksi päiväksi kotiin, ettei tietoisuuden taso mene liian kauas normaalista.

Näinä päivinä vain muumit ja maalaus ovat kiinnostaneet.

Tänään vireysaste on taas astetta parempi, joten tässä sitä vaan siemaillaan kahvia muina naisina, kohta lähdössä terapiaan.

Esittelempä uusimman maalaukseni, jonka toteutin tässä toissapäivänä vähemmän tietoisena tästä maailmasta:

Tadaa. Olin värien ja muotojen orja, sillä ne vilisivät hieman silmissäni. Ehkä hieman hypomaanista, mutta se on toinen nimeni.

Kovat kemut.

Epäluuloinen persoonallisuus(häiriö).

                    Tänään menen katsomaan Aavikon keikkaa, jos uskallan.

Syliin ja takaisin.

"Eihän siellä saatana ollut etes pyöriä."

(Sisältää pitkällistä tarinointia.)

Kansalaiset, medbörjare! Tässä viimeviikonloppuna kävi niin ikävästi, että krisun pyörä varastettiin lukkojensa takaa... Krisu oli hyvin, hyvin vihainen kuin kunnon nassesedän kuuluukin.
 Kaupunki, jossa asumme on järjestäytyneen pyörävarkailun tyyssija. Koska liikkuma-alueeni on varsin laaja, en voi elää ilman pyörää. Uutta oli lähdettävä metsästämään asap.

Ikävintä on kuitenkin se, että pyörä oli ystäväni kestolainaan antama pyörä... PERKELEEN VARKAAT. Facebookissakin uhosin kusevani pyöravarkaan sieluun. Toivottavasti tämä verenhimoinen noituminen tavoitti kohteensa piakkoin.

Koska Krisu on vähän sähvösilakka, ei uuden pyörän metsästäminen mennyt ihan putkeen alussa.

Ensimmäisenä pyörättömänä päivänä määränpääni oli suunilleen viiden kilometrin päässä oleva kierrätyskeskus.
Netistä katsoin jotta milläs linjurilla siihen lähelle pääsee. Kirjoitin oikein ylös millä pysäkillä pitää jäädä pois. Kaikki tuntui menevän hyvin siihen asti kun astuin bussiin...
En tiedä mikä aurinkomyrsky, tai galaksien välinen vaihtokauppa kävi, kun bussi kaikesta huolimatta oli väärä. Jäin nimetyllä pysäkillä pois, ja tajusin olevani keskellä ei mitään.

Voi helkkari. Onneksi puhelimessani on navigaattori (se on kaltaisellani ihmisellä kovassa käytössä). Tuskanparahdukseksi se meni, kun navigaattorin mukaan olin 7 km väärässä suunnassa.. Seitsemän kilometria ei sinänsä ole mitään, mutta kun alue jossa olin, oli uusi rakennusvaiheessa oleva asuinalue jonka kadunnimiä ei navigaattori pystynyt paikantamaan. Olin siis totaalisesti hukassa jossain työmaa-alueella.

Aikani siinä pyöriessäni ympyrää oikealle ja vasemmalle paikallani (että saisin navigaattorin olet tässä-nuolen toimimaan oikein). Tarkoituksena oli löytää eräs iso tie, josta rakas ystäväni Narniera lupasi tulla vartavasten minut hakemaan. Kiitos ja niiaus hänelle <3. Kivenheiton päässä työskentelevät työmiehet keskeyttivät työnsä ja kysyivät:

Työmiehet: "Onkos neidillä jokin hukassa?"
Krisu: "Joo minä itse."
Työmiehet: "Minnes olet matkalla"
Krisu: "******tienvarteen."
Työmiehet: "Jaa mitähän sinä siellä mahdat tehdä... No se on vajaa kilometri tuohon suuntaan."

Toinen työmiehistä keskeytti toisen ohjeistuksen, ja päätti kuskata eksyneen lampaan hienolla mersullaan tienvarteen töröttämään. Olinsyyni työmaa-alueella ei koskaan selvinnyt työmiehille.

Kunnes pääsin turvallisesti ystäväni autoon ja sitä kautta kierrätyskeskukseen, Iloikseni huomasin, että eihän siellä saatana ollut etes pyöriä.

Tämän maanantaisen seikkailun jälkeen olen kiertänyt muutamia paikkoja pyörää etsien, kunnes tänään tärppäsi:

On se vaan tavattoman kaunis. <3 Kyllä ny kelpaa huristella. Tuo sarvien välissä oleva mytty on nimeltään kunnollinen pyöränlukko. Samanlaine nmitä käytetään mopoissakin. Sillä on sitten mukava köyttää uljas valkoinen ratsu tolppaan odottelemaan emäntäänsä.

Olihan tuo pakko tuoda eteiseen viettämään aikaansa, koska en saa silmiäni irti siitä. Tuota ette minulta vie perhana.