Viimeyönä heräsi kysymys.

Juurikasteatteri.

No koska olen tässä jauhanut erinäisistä syömisistä ties kuinka monessa aiemmassa postauksessa, niin pistetään nyt sitten kunnolla tilanne läskiksi kertomalla hieman punajuuristakin vielä:

Eilispäivä toi mukanaan aivan hurrrrrjan spurtin tehdä kaikkea jännittävää. Sen lisäksi että mööpelöin huonekalujamme huoneesta toiseen tulevan ikkunaremontin johdosta, menin vielä iltahämärällä nostamaan punajuuria ynnämuita syötäviä kasveja kasvimaalta.

Sen sanon, että punajuurien keitto on perskutan sottaisaa puuhaa. Aina saa olla kirkkaanpunaisia läiskiä pyyhkimässä ja puunaamassa. Haastavinta on kuitenkin punajuurien kuoriminen. Vaikka kuori lähtee kuin mikäkin silkkihansikas irti keitetystä juurekesta, siinä on omat vaikeutensa. Nimittäin pitää olla nopea, ettei näitä punaisia aarteita tule lapettua lasitölkin sijasta suuhunsa.

Ensimmäisen palstaviljelyvuoden kunniaksi kasvatin liian vähän punajuuria. Niitä tuli vain puoli kiloa, mutta saipa niistä ainakin litran lasipurkin täyteen. Tämä ei kuitenkaan tule riittämään kylmän ja kalsan pohjolan talven varalle.

                                         Siinä niitä nyt on raakoina.


Mummolassa käydessä unohdin tietenkin kysyä mummelilta, miten hän on aina tehnyt universumin parhaat punajuurensa. Turvauduinkin sitten marttojen ohjeeseen. Ainakin muistini ja intuitioni sanoo sen olevan sama resepti, mitä mummolla. Liemi oli turhan hyvää myös. Miten sitä ihminen malttaa odottaa näiden maustumista parisen viikkoa?

                              Joukosta jäi yksi piiloutunut punajuuri keittämättä.

Eilen sain muuten aikaiseksi laittaa Pakuritinktuurat pöhisemään kaappiin talven ja kaamoksen varalle. Kyseessä on tapahtuma, jossa 40 % alkoholissa, tässä tapauksessa vodkassa liotellaan pakurikääpää pitkiä aikoja. Alkoholi liottaa tehokkaammin käävän terveelliset ainekset itseensä kuin vesi. Valmista tinktuuraa käytetään sitten tippoja kerrallaan silloin, kun halutaan lisäboostia vastustuskykyyn ja immuunijärjestelmäänsä. Käytetään siis auringonhattu-uutteen tapaan. Pakurihankkeestani en nyt jaksanut ottaa kuvaa, sillä tulisi liikaa kuvamateriaalia lasipurkeista.

Mummelin kesäkurpitsahillo.

Parhaimpia lapsuusmuistojani ovat hetket mummun kanssa kasvimaalla ja keittiössä. Näiden toimien parissa vietin aimo osan lapsuudestani. Eräänä kesänä toivoin mummelin istuttavan kesäkurpitsaa. No sitähän sitten laitettiin. Kurpitsaa alkoi tulla ovista ja ikkunoista, ja kellarin ovista vastaan.

Mummu keksi keittää sitruunaista kurpitsahilloa, jonka kiehumista hellalla pikkukrisu tarkkaili silmät kiiluen malttamattomana (oiekastaan sitä teen tässä samalla nytkin tätä tekstiä kirjoittaessani).

Hillo oli menestys. Jopa puuro alkoi maistumaan jumalten juhlaruualta, kun siihen laittoi kurpitsahilloa niskaan. Ovela tapa mummulta saada krisu syömään puuroa.

Nyt kun olen jo iällisesti iso tyttö, ja minulla on oma kasvimaa, kasvatin itsekin nyt kesällä kurpitsaa. Oikeastaan kurpitsaa ihan sen takia että saisin tätä taivaallista hilloa.

Tässä postauksessa käydään läpi kurpitsahillon keittelyn vaiheet.

Kesäkurpitsahillo.

n. kilo kesäkurpitsaa

0,5 dl vettä

1,5 dl sitruunamehua

0,5 rkl kardemummaa

vaniljasokeria suunmukaisesti

puoli kiloa hillosokeria

1 rkl sitruunan kuorta raastettuna

Ensteks kuoritaan kesäkurpitsat. kuoret voi vaikka syödä, niinkuin minä tein osalle.
Kuorettomat kurpitsat sitten paloitellaan kattilaan, ja mukaan heitetään sitruunamehu ja vesi ja kardemumma. Keitellään kaikessa rauhassa kurpitsat kypsiksi, jonka aikana voi pitää tällaisen rentouttavan kahvitauon.

No sitten kun ollaan mummun kanssa juotu kahvit ja kurpitsat ovat pehmeitä kuin pää syksyllä, niin soseutetaan ne kukin mieleisellään tekniikalla. itse käytän nyt sähkövatkainta (vaikka se roiskuttaakin ihan huisisti), kun ei ole muutakaan blenderin kannun hajotessa. Sörsseliin lisätään huolella sekoittaen sokerit ja sitruunaraaste. Keitellään taas hiljalleen kymmenisen minuuttia ja purkitellaan.

Siinä niitä nyt on muutamia esillä. Kuvan hedelmät ja leivänmurut eivät liity tapaukseen.

HUOMIO: Kun purkitatte mitä tahansa hilloa tai mehuja, elekee unohtaa sitä lasipullojen ja purkkien uunitusta. sellainen 150 astetta ja reilu tunteroinen uunissa on hyvä. Kylmään lasiin kun laittaa tulikuumaa mössöä, niin jokainen voi kuvitella mitä tapahtuu..  8D