Luovuuden karhu elämöi, nosti kämmentänsä ja löi.

"Olen tullut siihen tulokseen, että olen tullut niin pahasti järkiini, että en saa enää helposti ilmaisatua tunteitani luovasti. Luova hulluuteni, neroudenharhainen minuus on kuolemassa.

Minuun on iskenyt jo kauan kestänyt taiteellinen ummetus, joka tuntuu vain pahenevan. Tuntuu, kuin pää ja sydän pöhöttyvät ja turtuvat arkisiin askareisiin. Jos inspiraatio yrittää suoltaa itsensä ulos, se kuolee oitis tiskivuoren, ripustettavien pyykkien tai imurin edessä kuin jokin hyönteinen. Jossainmäärin aikuisuus on pilannut kaiken. Entä jos en halua, haluan olla ikuisesti satumaissa seikkaileva peter pan. Sellainen olenkin mieleni syävereissä.

Pahimpia pelkojani on se, että tapan rikkaan päänsisäisen elämäni arkeen. Olenko menettämässä positiivisen impulsiivisuuden ja tunteen siitä, että mikään ei pysäytä minua, mikään ei voi seistä edessäni. Vuosia sitten olin taiteellisesti vitaali ja täynnä unelmia. Mitä on tapahtunut?

Nyt perhana on otettava härkää sarvista. Kyseesä ei ole vaan luovuus mikä kuolee, vaan osa minusta. Osa perusluonteesta. En halua olla seniili ja kalkkis kun täytän kesällä kaksikymmentä viisi. "
 - Krisu.

Kiitos universumi, kun näitä asioita pohtiessa aktivoit intuitiotani ja sait jalkani kuljettamaan minut kirpparille. Tiesin että sillä kertaa koriin tarttuu jotain merkittävää. Kaikkeus, annoit minulle kaksi kirjaa joista olen ollut tietoinen ja kiinnostunut. Ne ovat olleet liian kalliita aiemmin tällaiselle köyhälle sairaslomalaiselle. Kiitos.

Aloin heti lukemaan Julia Cameronin tie luovuuteen opusta. Kirja sisältää 12 viikon ohjelman, jolla kutsutaan luovuus takaisin sieluun ja arkiseen toimintaan. Vaikka kirja on helppolukuinen kenelle tahansa, en sano että tämä tie on helppo.

 Ensimmäisissä viikkotehtävissä koen jo todella ristiriitaisia tunteita. Tällä viikolla on otettava kontaktia sisäiseen tarkastajaan, joka aliteuisesti solvaa ja moittii suorituksiasi. Solvaukset on kirjoitettava ylös ja muutettava ne kehuksi. On alettava kehumaan itseään. Se on VAIKEAA. Lisäksi kun lähtee kaivelemaan sisäisen tarkastajan identiteettiä, voi järkyttyä. Se voi olla kuka tahansa, jopa yllättävän läheinen henkilö menneisyydestä tai tästä elämästä.

Toinen tehtävä on kuvitella itselleen kuvitteellisia elämiä, jotka ovat hauskempia kuin oma fyysinen elämä. Tätä tehtävää alan varmaankin työstämään tänään kun tulen kasvimaahommista.

Lisäksi joka viikko on kirjoitettava kolme sivua aamusivuja Flowna, eli ajattelematta mitään. Jonkinlaista kirjoitusmeditaatiota. Sivuja ei saa olla yhtään enempää tai vähempää kuin kolme sivua.

Kerran viikossa on myös käytävä taiteilijatreffeillä oman sisäisen taiteilijan kanssa. Toisinsanoen on vietettävä laatuaikaa itsensä kanssa ilman ulkoisia häiriöitä, vietävä itsensä treffeille ja jutustella mukavia itselleen. Tämän koen kaikista haastavammaksi. Osaanko olla itseni kanssa ?? tiedossa on siis luvassa sekä hauskoja hetkiä ja ahdistusta.

Ehkä kerron jatkossa siitä, miten tämä projekti edistyy. Jos alan olemaan liian hämärä, ja lamput alkavat vilkkua, elekää huolestuko, se kuuluu asiaan! :D