Eilispäivä toi mukanaan aivan hurrrrrjan spurtin tehdä kaikkea jännittävää. Sen lisäksi että mööpelöin huonekalujamme huoneesta toiseen tulevan ikkunaremontin johdosta, menin vielä iltahämärällä nostamaan punajuuria ynnämuita syötäviä kasveja kasvimaalta.
Sen sanon, että punajuurien keitto on perskutan sottaisaa puuhaa. Aina saa olla kirkkaanpunaisia läiskiä pyyhkimässä ja puunaamassa. Haastavinta on kuitenkin punajuurien kuoriminen. Vaikka kuori lähtee kuin mikäkin silkkihansikas irti keitetystä juurekesta, siinä on omat vaikeutensa. Nimittäin pitää olla nopea, ettei näitä punaisia aarteita tule lapettua lasitölkin sijasta suuhunsa.
Ensimmäisen palstaviljelyvuoden kunniaksi kasvatin liian vähän punajuuria. Niitä tuli vain puoli kiloa, mutta saipa niistä ainakin litran lasipurkin täyteen. Tämä ei kuitenkaan tule riittämään kylmän ja kalsan pohjolan talven varalle.
Mummolassa käydessä unohdin tietenkin kysyä mummelilta, miten hän on aina tehnyt universumin parhaat punajuurensa. Turvauduinkin sitten marttojen ohjeeseen. Ainakin muistini ja intuitioni sanoo sen olevan sama resepti, mitä mummolla. Liemi oli turhan hyvää myös. Miten sitä ihminen malttaa odottaa näiden maustumista parisen viikkoa?
Eilen sain muuten aikaiseksi laittaa Pakuritinktuurat pöhisemään kaappiin talven ja kaamoksen varalle. Kyseessä on tapahtuma, jossa 40 % alkoholissa, tässä tapauksessa vodkassa liotellaan pakurikääpää pitkiä aikoja. Alkoholi liottaa tehokkaammin käävän terveelliset ainekset itseensä kuin vesi. Valmista tinktuuraa käytetään sitten tippoja kerrallaan silloin, kun halutaan lisäboostia vastustuskykyyn ja immuunijärjestelmäänsä. Käytetään siis auringonhattu-uutteen tapaan. Pakurihankkeestani en nyt jaksanut ottaa kuvaa, sillä tulisi liikaa kuvamateriaalia lasipurkeista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti