tiistai 2. syyskuuta 2014

Mummelin kesäkurpitsahillo.


Parhaimpia lapsuusmuistojani ovat hetket mummun kanssa kasvimaalla ja keittiössä. Näiden toimien parissa vietin aimo osan lapsuudestani. Eräänä kesänä toivoin mummelin istuttavan kesäkurpitsaa. No sitähän sitten laitettiin. Kurpitsaa alkoi tulla ovista ja ikkunoista, ja kellarin ovista vastaan.

Mummu keksi keittää sitruunaista kurpitsahilloa, jonka kiehumista hellalla pikkukrisu tarkkaili silmät kiiluen malttamattomana (oiekastaan sitä teen tässä samalla nytkin tätä tekstiä kirjoittaessani).

Hillo oli menestys. Jopa puuro alkoi maistumaan jumalten juhlaruualta, kun siihen laittoi kurpitsahilloa niskaan. Ovela tapa mummulta saada krisu syömään puuroa.

Nyt kun olen jo iällisesti iso tyttö, ja minulla on oma kasvimaa, kasvatin itsekin nyt kesällä kurpitsaa. Oikeastaan kurpitsaa ihan sen takia että saisin tätä taivaallista hilloa.

Tässä postauksessa käydään läpi kurpitsahillon keittelyn vaiheet.

Kesäkurpitsahillo.

n. kilo kesäkurpitsaa

0,5 dl vettä

1,5 dl sitruunamehua

0,5 rkl kardemummaa

vaniljasokeria suunmukaisesti

puoli kiloa hillosokeria

1 rkl sitruunan kuorta raastettuna

Ensteks kuoritaan kesäkurpitsat. kuoret voi vaikka syödä, niinkuin minä tein osalle.
Kuorettomat kurpitsat sitten paloitellaan kattilaan, ja mukaan heitetään sitruunamehu ja vesi ja kardemumma. Keitellään kaikessa rauhassa kurpitsat kypsiksi, jonka aikana voi pitää tällaisen rentouttavan kahvitauon.

No sitten kun ollaan mummun kanssa juotu kahvit ja kurpitsat ovat pehmeitä kuin pää syksyllä, niin soseutetaan ne kukin mieleisellään tekniikalla. itse käytän nyt sähkövatkainta (vaikka se roiskuttaakin ihan huisisti), kun ei ole muutakaan blenderin kannun hajotessa. Sörsseliin lisätään huolella sekoittaen sokerit ja sitruunaraaste. Keitellään taas hiljalleen kymmenisen minuuttia ja purkitellaan.



Siinä niitä nyt on muutamia esillä. Kuvan hedelmät ja leivänmurut eivät liity tapaukseen.

HUOMIO: Kun purkitatte mitä tahansa hilloa tai mehuja, elekee unohtaa sitä lasipullojen ja purkkien uunitusta. sellainen 150 astetta ja reilu tunteroinen uunissa on hyvä. Kylmään lasiin kun laittaa tulikuumaa mössöä, niin jokainen voi kuvitella mitä tapahtuu..  8D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti