Kosketushäiriöitä sähköpääkeskuksessa.

Nyt on kuulkaas toverit niin, että krisulla alkaa polttimot vilkkua. Noh, sanotaanko että ne ovat vaan yövalojen polttimot, joten ei vielä sen suurempaa hättää. Se on aivan toista luokkaa, kun lukuvalot ja yleisvalot alkavat vilkata.

Tämä öinen valo on läikähdellyt öisin, vaikka sen pitäisi olla poiskytkettynä tyystin.
 Sähkötysongelma on ehkä johdannainen siitä, että en ole tavannut aivojeni sähkömiestä (oikeastaan naista, mutta nainenkin voi toimia sähkömiehenä.) moneen viikkoon tämän ollessa lomalla. Tuntuu aivan siltä, kun olisi jonkin extremelajin parissa, jossa hypätään tuntemattomaan jokapäivä tiettyyn kellonaikaan. Ja tuntemattomassa on vastassa jotain inhottavaa ja terävää.
Päivisin valo on tasaista ja järkähtymätöntä. Onhan heinäkuu kesimmillään. Päivisin siis ei ole minkäänlaista häiriötä, ellei sada ja ole harmaata.

(hauska juttu muuten tähän väliin. kajareista soi: "annoin lampaalle tekohengitystä Ipswichissä..!").

Mutta niin. Sähköpääkeskuksessani on kaksi huonetta, joiden keskellä on käytävä. Käytävälle pääsee pienen eteisen kautta, jonne pitää ensin mennä portaat alas asti. Tässä eteisessä on kaikenlaisia venpaimia, jotka eivät varsinaisesti pidä alkoholin läikyttämisestä päällensä. Kaikki hidastuisi. Mutta se eteisestä.
 Eteisestä vie pienet portaat ylemmäs. Portaiden yläpäässä on kaksi ovea. Toinen oikealle, toinen vasemmalle. Kummassakin huoneessa on edelleen paljon vempaimia ja piuhoja. Huoneita yhdistää muunmuassa se, että kummankin huoneen takaosassa on lamppuja säätelevä keskus. Etuosissa taas suureelliset kompleksit muunmuassa sielunelämän impulsseille.  Toinen näistä huoneista on täynnä hirveyksiä, toinen taas ei.

Nämä kaksi suurempaa huonetta ovat alkaneet häiritä minua iltaisin ja öisin. Ne vilkuttavat valojaan vuorotellen siten, että näen vuorotellen toisen huoneen vaaleanpunaiset seinät, sekä pörröiset lampaat, jotka sateenkaarisätein korjaavat huonetta lauleskellen tuutulaulujaan.
Vuorotellen taas näen vain kaikki elämän hirveydet, jotka tiedän hämähäkeistä maailmanloppuun, sekä kaikki harhaiset ajatukseni. Ensin valot vilkkuvat hitaammin, mutta voi kyllä, tahti nopenee niin, että toivoisit löytäväsi pääkytkimen, ja räpsäyttäväsi kaikki virrat pois yön ajaksi.

Pelkäänkö minä yötä, vai kokonaista huonetta työmaallani? Onko minulle tulossa pamahdus ja jonkinsortin "quarterlife crisis"?

           Kerrotaampas nyt sitten jotain hirmuisen kivoja asioita loppuun! :)

Kesän ensimmäisiä sokeriherneitä omasta pellosta. Kyllä, ne ovat litteitä eikä tavanomaisen pulleita.


Laji on litteä ja täyteläinen. Se syödään palkoineen, ja tavataan yleensä Wok-sekoituksissa.

Krisu on saanut pisamia! Piilossa oleva punapigmentti kaivautuu esiin aina kesäisin näissä merkeissä.

Nyt murkinalle, ja mars perunamaata kitkemään!