Nyt on niska kipeä ja unettaa. Festareilla oli monia monia ihmisiä, jotka olivat humalassa, musiikeissa tai selvinpäin.
Festareilla oli monia yhtyeitä, joista mieluisia oli Risto, KYPCK, ja Tuomashenrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi. Oli varmasti myös muitakin hyviä, mutta tarkkaavaisuuteni ei pystynyt millään jakaantumaan kaikkialle siinä ihmisvilinässä. Oli tarkkailtava kovasti mahdollisia ympärillä piileskeleviä vaaroja, jotka suu ammollaan odottavat nuoria tyttöjä kitaansa, pienen tai vähemmänpienen purtavan toivossa.
Mutta musiikkia oli, oli ruokaa, oli olutta, oli turva. Oli myös kova meininki!
Kuvassa eräs kyseinen yhtye esittämässä kyseistä kappaletta: KYPCK - Stalingrad
Jäin kaipaamaan erästä viisua jota he eivät soittaneet. (Mitä viisua krisu jäi kaipaamaan? se selviää tätä linkkiä näppäsemällä) Tai jos soittivat, en ollut sillä hetkellä ruumiissani tiedostamassa ja todistamassa tilannetta.
Jäljellä on väsymys, nälkä ja ihana hiljaisuus, omassa turvallisessa punkassa, josta kukaan ei minua ole hätyyttelemässä ikiaikoihin. Olisi vielä tällekin päivää vip ranneke, mutta saatan jättää mielenterveyteni nimissä itseni kotiin.
Huomenna paistan räiskäleitä ja syön paljon hilloa. Kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti