Misä mun penikkatauti on?!

On matkustettu etelämmässä ja idemmässä, on matkustettu rivieralle olohuoneeseen, on ikäännytty taas vuodella, on pidetty kesälomaa terapiasta. Vai voiko pöpipää olla koskaan lomalla?

Nämä kelit ovat saaneet juoksujalkani levottomiksi. Ihme kyllä, en ole vielä saanut ikuista ystävääni penikkatautia vieraakseni. Rakkuloita on kyllä siunaantunut vaikka naapureille lahjotettavaksi asti. Juoksu on muuten mieluista touhua, mutta viime kesien kokemukset tuosta lennokkaasta lajista ovat päätyneet pitkiin kipulääkekuureihin sekä muutaman viikon liikuntakieltoihin. Viimeinen näistä on se sietämättömin kohtalo.

Penikkakivun iskiessä liikunta ei kyllä oikeastaan olekaan ensimmäisenä mielessä, niin veemäisestä ongelmasta on kyse..

Penikkatauti on siis se saamarinmoinen kiristävä kipu lähinnä säärien sisäosassa. Se tuntuu siltä, että sääret räjähtävät. Tunne tulee siitä, kun lihasaition sisällä paine kasvaa. Joskus tilanne voi äityä niin pahaksi, että kirurginveistä tarvitaan.

Edellisten juoksukenkieni kanssa juostessa kipu oli jotain uskomatonta jo ensiaskeleilla. Itsepintaisesti odotin (tyhmää kyllä), että pronotoiva jalkani jotenkin tottuisi kenkään. (Olihan näitä edellisiä edeltävätkin kengät osoittautuneet pienen alkutotuttelun jälkeen vallan mainioiksi menopeleiksi, ja pystyin juoksemaan keposeen sen viisi kertaa viikossa.).  Ihmeitä ei kuitenkaan tapahtunut, ja Lopputuloksena  koko juoksutouhu jäi tyystin. Se nyt vaan ärsytti liikaa, kun kerran käyt lenkillä ja sitten loppukuun parantelet tulisia sääriäsi milloin milläkin kylmä-kuuma hoidolla, salvoilla ja painelulla.

 

    Luulihaskalvon löysyttelyä sormien avulla.

 

Uusilla puumilla voi paahtaa kuin puuma konsanaan.

 

 Nyt sain käsiini kuitenkin ns. Neutraalit juoksukengät, joihin rakastuin heti. Eilen kipittelemään läksiessäni ihmettelin, että missäs se paineinen säärikipu nyt viipyy? Siinä sitten jolkottelin tunnin, eikä edelleenkään kipua?! Nyt lenkistä on miltei vuorokausi, eikä vieläkään tuskaa, vaikken edes laiskuuttani venytellyt. Ongelma ei siis ollutkaan jalkani tai korvienvälini, vaan kengässä! Tämä on kyllä nyt hetkeen mahtavinta, kun yksi este on jälleen eliminoitu henkisen orgasmin tieltä, joka juostessa (ja muullakin urheilulla) on saavutettavissa. ah liike. <3

                      Sademetsä on paras paikka pienen apinan temmeltää.

                                                  Soijaa pukkasi.