Tässä tapauksessa puhun kevätmielen lietsomista kasvien istuttamisen muodossa. Jo pienenä lapsena olen päässyt kasvimaahommien makuun, ja niitä hommia rakastan. On tavattoman maadoittavaa konttailla toukkien, mauriaisten ja muiden pikkukavereiden seurassa pölisevässä mullassa, yltä päältä maan tomussa. Sääli vaan että asuinmuotoomme ei kuulu henkilökohtaista pihaa, jota voisi kuoputtaa mielinmäärin.
Onneksi on parvekeviljelyn madollisuus.
krisu kaivaa, krisu kuopii.
Koska minulla on kokemusta vain suorakylvöstä maahan, parvekelaatikkoviljely on varsin uusi tuttavuus. Viime kuussa aloitinkin pikkiriikkisten yrttien siementen kylvön toiveikkaana, tavoitteena rehevä yrttipuutarha parvekkeella. Joka aamu laukkasin suoraan pehkuista tuhatta ja sataa katsomaan, jokos ruukuissa vihertää. Tänäkeväänä viljelysten jumala ei täysin ollut puolellani, vaan tuli mutkia matkaan. Aluksi kaikki tuntui menevän niinkuin siinä kuuluisassa strömsössä, mutta sitten taimet alkoivat kaatuilla ja nuupistua auttamattomasti. Oikeastaan taimikadon syy on myös allekirjoittaneessa, joka Erehtyi eräänä päivänä maistamaan rucolan taimea.... Se maistui aivan täysikasvuiselta lajitoveriltaan!! Tästä mutustelusta muodostui ikävä tapa, ja myös basilika sekä timjami kokivat samaa väkivaltaisuutta. Meirami tiesi vaaran, ja ilmeisesti tappoi itsensä ennen murkinaksi joutumista. :D onneksi muutama taimi sentään säilyi ahmaroinniltani (toistaiseksi), ja sain niitä istutettua parvekelaatikkoonkin. Voisi sanoa, että herneen taimet olivat ainoat, jotka kasvavat terhakkaasti., ja ovat varsin komea näky parvekelaatikossa.
siinä ne nyt sitten on.
Ainiin! Jos joku tietotekniikan ihme sattuu erehtymään tälle sivulle, minua kiinnostaa miksi näyttöni näyttää tältä?:
Oikeastaan tiedän, mikä tuon aiheutti (krisu avasi läppärinsä eräänä päivänä....)mutta haluaisin saada tämän korjattua.
Onhan se hyvä esitellä omat lemmikit täällä bloginkin puolella ;DD <3
VastaaPoistaSanos muuta toverini. :DD toisella karvaisia, toisella syötäviä. >:DD <3
Poista