Viimepäivät on ollut varsinaista sekamelskaa, paikkani etsintää sosiaalisena olentona. Vaikket sinäkään ehkä usksoisi, olen tavattoman arka toimimaan ryhmässä ikäisteni kanssa, joita en tunne entuudestaan. Tämä on ehkä tuttua monelle, mutta minun tapausessani en todellakaan ole se ryhmän hiljaisin kuuntelija, vaan otan kontaktia kovasti ryhmäläisiin, vaikka sitten nonverbaalisesti. Siitä huolimatta, että olen sosiaalinen, menetän öisin järkeni pohtiessa asioita, kuten mitä muut minusta haluavat? entä jos olen ryhmän pelle, ja kaikki nauravat eivätkä ota minua tosissaan, vaan viettävät aikaa kanssani saavuttaakseen jotain kustannuksellani?. Enhän vain tahattomasti loukannut ketään?
Sitä etsii vihollista, vaikka sellaista ei olisi lähimaillakaan Kaiken pohjalla on ainainen taistele, älä missään nimessä pakene reaktio. Pahinta on, jos joku toinen kokee minut vihollisena, vaikka yritän aina kaikkeni pitääkseni ryhmän yhteishengeng korkealla.
Isäni avulla ehkä löysin tähän ainaiseen kriisiin erään lääkkeen. Lauantaina isäni soitti, ja kertoi tavattoman rauhoittavalla äänellä Myötätuntomeditaatiosta. Vaikka meditaatio on minulle tuttu ja mieluisa kaveri, en ollut kuullut myötätuntomeditaatiosta.
Homman nimi on seuraava:
Keskitytään meditaatiolle tavalliseen tapaan hengitykseen ja kehon olemukseen. Seuraavaksi aletaan miettimään jotain läheistä ystävää, ja hänen elämänkaartaan. Visualisoidaan ystävän kehitysvaiheet kohdusta hautaan, intuitiolla edeten. Seuraavaksi lähetetään tälle paljon rakkautta.
Seuraavaksi käydään samalla tavalla läpi jonkun ihmisen elämänkaari, joka on aiheuttanut sinulle jotain pahaa elämäsi aikana. Esimerkiksi koulu- tai työpaikkakiusaajaa. Lopuksi hänelle jos jollekin lähetetään aimo annos rakkautta.
Kolmanneksi tutustutaan jonkun tuntemattoman ihmisen elämänkaareen, vaikkapa sen mukavantuntuisen lähikaupan myyjän, tai kärttyisän ja syrjääntyneen naapurin papan. Hänkin saa lähetyksenä lahjaksi puhtainta rakkautta.
Huomaamme, että kaikkien meidän eläemämme on pääpiirteittään samankaltainen, ja kaikilla meillä on omat syymme toimia, miten ikinä toimimmekaan. Ulkoiset tekijät muovaavat paljon sitä, mitä elämässämme tapahtuu, mutta enemmän vaikuttaa kuitenkin se oma tietoisuus asioista ja niiden seuraamuksista. Jos sisäistämme kokonaisuutta, osaamme jo sillä kitkeä turhia epämieluisia tapahtumia ympäriltämme. Pitää myös muistaa, että kaikkea pahaa ei voi kitkeä, sillä monessa piilee opetus.
Tämä harjoitus tuntui alussa helpolta, kun ajattelin parasta ystävääni. Näin meidät lapsena keinumassa samassa rengaskeinussa, kummankin antamassa tasapuolisesti vauhtia. Hassua, sillä emme ole tunteneet varhaislapsuudessa, vaan asuimme autuaan tietämättöminä toisistamme eri puolilla suomea.
Ikävyyttä tuottavaan ihmiseen sain taas todella paljon ymmärrystä sekä uutta perspektiiviä. Hän on kenties ollut olosuhteiden uhri ja hakenut vanhemmiltaan hyväksyntää lapsena ja vielä aikuisenakin.
Tuntematonta ihmistä ajatellessani tuli totaalinen stoppi, sillä sain valtavasti pään sisältäni informaatiota kahteen edelliseen kohtaan. Jouduin lopettamaan, mutta ehkä sitten ensi kerralla olen vahvempi!
Kiitos isä, kun kerroit minulle tästä <3 Nyt on tavattoman kevyt ja rauhallinen olo, ja tuntuu että voisin kohdata valtavankin ryhmän ikäisiä tuntemattomia ihmisiä. ;) ah mielen voimaa <3
Pakko vielä hehkuttaa hieman maallisemmasta asiasta!
Eilen vieraillessani kirpparilla, löysin puolikkaan 50 ml putelin ehdottoman suosikkiani hajuvettä!!! Nimittäin Marc Jacobsin Dotia. Ah taivas <3 tämä hurmoksen eliksiiri maksoi vain 7 euroa! Kyllä, todella naurettava hinta noinkin arvokkaasta tuoksusta.
voee rakas krisuseni <3 kesällä sitten nähdään ja hörhelletään yhdessä kuin pienet possut <3
VastaaPoistaAkka ja akka rantapiruina. <333
VastaaPoista