Matkapahoinvointia, Pitkiä jonoja ja kulttuuria.

Viime viikonloppu lähti käyntiin loppuviikon eksistentiaalisella kriisillä. Kaikki lähti kuitenkin positiivisempaan suuntaan, kun ilmaisin vähän tunteita paperille.

 

Kyllä tuli nuorempanta ihan aktiivisesti maalailtua ja piirrettyä. Tässä vuosia kartuttaessa mielenikin on ehkä vanhentunut, ja olen mitä ilmeisemmin siirtynyt muotojen ja värien kuvaamiseen. Tai sitten se vain on psyykkisesti se juttu tällähetkellä. Kuvassa olen vuonna -89.
No tuo mielen ripuli paperilla sitten hieman selkeytti päätäni. Koin kuitenkin elämän voittavan ihmeen voiman, kun ukkeli ja ystävänsä päättivät, että nyt lähdetäänkin hilpasemaan Hailuotoon!

Olin aivan umpitäpinöissäni siihen asti, kunnes hoksasin, että saareenhan on mentävä lautalla! Kyllä koitti  hiljaisuus takapenkillä, ja iloinen pulpatus  muuttui kuoleman hiljaisuudeksi. Tämä emäntä nimittäin pelkää aivan hirmuisesti laivoja ja kaikenlaisia lauttoja. Pelkoni on niinkin rationaalinen, että pelkään laivan/lautan kaatuvan. Heti alkuunsa säikähdin  niin kovasti, että iski matkapahoinvointi loppumatkan ajaksi. Hiphei!

Olihan siellä kuitenkin tosi nättiä ja kotoisaa. Ja tuulihärvelitkin ovat oikeasti massiivisen valtavan kokoisia!

                                     Krisu näki laivoja lepäilemässä.


 

                                                   On ne hugeja!


No kaiken sen pahoinvoinnin ja nälkäkiukun ja silmänruuan päätteeksi kotiin nukkumaan kohti seuraavaa päivää, jota olenkin odotellut jo kauan. Kyseessä on puutarhapalstojen jako! Ystäväni, jonka kanssa olemme jo aikoja suunnitellut puutarhapalstaa, ei ikävä kyllä päässyt jonottamaan kanssani. Jakotilaisuus alkoi kello kymmenen. Vaikka olin heti kymmeneksi paikalla, jono oli melekoinen. Pärähti aika suuri jonotusnumero lappuuni. Jonottaminen oli painajaismaista. Ihmiset naskittivat purkkaa stressaantuneina, ja ette ikinä arvaa, miten tällainen mässytysneurootikko menestyy purkkaympäristössä. Ihanaa. :D Mutta palsta saatiin. <3

  Sensuroin paikkakunnan nimen, sillä te ette ikinä saa tietää, missä asun!


Koettelemusten jälkeen olen ansainnut kunnon palkinnon! Nimittäin lempibändeihini kuuluva Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen bändi keikkaili kaupunagissamme, ja sinnehän oli päästävä!  Voin sanoa, että kaikki ikävyys karkottui mielestäni, kun pompin ja notkuin eturivissä, kuin fanityttö konsanaan! ;)

               Edustuskuva ennen keikalle lähtöä. Voi pyhä sylvi mikä ilme!


Onhan se vielä linkitettävä eräs iihana biisi bändiltä, jos ette vaikka ole kuulleet. <3

https://www.youtube.com/watch?v=yaCfnVFVSys